Korkeanpaikan leirillä Sierra Nevadassa

28.9.-2.10 pääsimme vierailemaan Sierra Nevadan korkean paikan harjoituskeskuksessa Espanjassa. CrossFit Tuusulasta matkaan lähti kolmipäinen ryhmä, valmentaja Sanni Pisto sekä urheilijat Minna Oinonen ja Tanja Mäntyvaara. Matka tehtiin ennenkaikkea tutustumis- ja oppimismielessä, mutta jatkossa saatamme järjestää myös tavoitteellisempia harjoitusleirejä kohteeseen.

C.A.R. Sierra Nevada  sijaitsee 2320 metrin korkeudessa noin tunnin ajomatkan päässä Granadasta. Keskus on rakennettu vuosina 1992 ja 1995. Keskuksessa on monipuoliset treenimahdollisuudet mm. uinti- ja rataharjoitteluun. Myös voimaharjoitteluun on varattu hyvin tilaa.

Sierra Nevadan huipulla

Sopeutumista korkean paikan harjoitteluun seurattiin seuraavasti:

Hengitys-ja verenkiertoelimistön sopeutuminen: Happisaturaatio sormesta

Hengitys- ja verenkiertoelimistön palautuminen: Firstbeat ja ortostaattinen syke

Hermostollinen palautuminen: esikevennetty hyppy

Nesteytys: aamupainon seuranta

Optimaalisesti korkeanpaikan leirillä oleillaan yli kolme viikkoa, jolloin myös leireilyn vaikutukset ovat pidempikestoistia. Lyhyellä aikavälillä voi saada myös pientä hyötyä nopeasti leireilyn jälkeen merenpinnan tasolla tapahtuviin suorituksiin.

Sierra Nevadan rinteillä

 

 

Alla Tanjan kokemuksia leireilystä:

Korkeanpaikan leiri oli minulle aivan uutta. Jännitin jo etukäteen, miten kroppa reagoi oleskeluun 2320 metrin korkeudessa. Saapumispäivänä meille kerrottiin, että ensimmäisinä päivinä treenit pitää tehdä kevyesti, koska vuoristotautiin sairastuminen niin korkealla on hyvin mahdollista, jos aloittaa treenit liian kovaa. Ensimmäisenä päivänä kävimme vain ulkona kävelemässä ja sekin puuskututti mukavasti. Tuntui, että ei millään saanut tarpeeksi happea, vaikka vain käveli. Portaiden nousu oli pahinta. Vettä piti juoda todella paljon, koska korkealla vettä haihtuu nopeammin. Päänsärky vaivasi minua useamman päivän, mikä on kuulemma normaalia. Toisena päivänä pääsimme jo hieman treenin makuun. Aamulla kyykkyjä ja vauhtipunnerrusta ja illalla mukava wod, jossa juoksua sisäradalla, leukoja, punnerruksia ja ilmakyykkyjä. Juoksu tuntui pahimmalta, koska happi ei kulkenut kunnolla ja syke ei meinannut tasaantua levon aikana. Kolmantena päivänä aamulla teimme painonnostotreenin ja illalla saimme juoksutekniikkavalmennusta. Uusia tekniikoita muistellen teimme mäkivetoja, jotka olivat minulle koko viikon kovin treeni. Tuntui että sydän pomppaa rinnasta ulos! Päivällä laskeuduimme muutamaksi tunniksi merenpinnan tasolle. Siellä huomasi selvästi, miten helppoa oli hengittää ja sykettä ei saanut millään ylös. Illalla kokeilin kylmä- ja kuumahoitoa vesialtaissa. Tuntui, että jalat olivat heti palautuneemmat hoidon jälkeen. Neljäntenä päivänä kiipesimme melkein 3500 metrin korkeuteen. Matkaan meni monta tuntia ja olimme niin väsyneitä, että emme treenanneet enää illalla. Viimeisenä päivänä teimme vielä treenin, jossa teimme takakyykkyä ja penkkipunnerrusta. Tankoihin oli sidottu kiihtyvyysanturit, jotka ilmoittivat heti, jos kyykky/punnerrusvoima heikkeni. Tämä treeni tehtiin siis todella räjähtävästi! Korkeanpaikan leiri oli upea kokemus. Sai keskittyä pelkästään treeniin ja syömiseen (täysihoito kuului pakettiin). Ensi kerralla haluan olla ylhäällä vähintään viikon.”

pituushyppyjä kuntosalissa

No comments yet.

Vastaa